Reitti lähtee Kiilopäältä UKK-puiston portilta, josta suunnataan etuoikealle kohti sorastamatonta uraa. Parinsadan metrin jälkeen reitti kääntyy Sivakka-nimisestä risteyksestä vasemmalle ja seuraava osuus kohti Niilanpään porokämppää on sorapohjaista leveähköä uraa. Tämä on reitin helpoin osuus. Siniset rastimerkit viitoittavat reittiä Niilanpään vanhalle poroerotuspaikalle, jossa hieman reitiltä sivussa alempana rinteessä sijaitsee vanha porokämppä, joka toimii päivätupana.

Porokämpän jälkeen reitti jatkuu leveähkönä soraurana. Noin 200 metrin jälkeen reitti haarautuu vasemmalle ylös tunturiin, jolloin reitti kapenee ja muuttuu erittäin vaativaksi, kivikkoiseksi ja paikoin todella jyrkäksi nousuksi. Tästä Rautulammelle asti on reitin vaativin mutta samalla hienoin etappi. Tällä pätkällä käydään kolmessa tunturissa: Niilanpäällä, Rautupäällä sekä Raututunturilla. Reitillä on myös pari puron ylitystä. Ensimmäisen nousun jälkeen polku-uria on useita. Muista pysyä reitillä, että et aiheuta turhaa eroosiota tai polkujen levenemistä.

Ylhäällä avautuu jo upea avara tunturimaisema. Ylänkö on paikoin hyvin kivikkoista, kuten lasku ensimmäiseen puron / jokiuoman ylitykseenkin. Heti jokiuoman ylityksen jälkeen vasemmalle jäävässä Niilanpään ja Rautupään välisessä Kuutamokurussa on kaksi todella kaunista pientä lampea, joita kannattaa käydä katsomassa. Jokiuoman ylityksen jälkeen maastopyöräreitti haarautuu oikealle ja teknisyyskin helpottaa hieman. Tämä oikealle haarautuva ura on myös nousumetreiltään selvästi maltillisempi. Reitti kaartelee pitkin korkeuskäyrää ja lähtee taas loivaan nousuun kaartaen kauemmaksi oikealle. Tämän jälkeen on edessä pitkä ja nautinnollinen, mutta paikoin melkoisen röykyttävä loiva lasku kohti Raututuntureita.

Viimeinen ylämäki Raututunturien huipulle on korkeuseroiltaan loivin. Ylhäältä avautuvat reitin ja koko alueen huikeimmat maisemat! Huipulta voi nähdä aina UKK-puiston korkeimmalle tunturille, Sokostille asti. Etelässä siintävät Nattaset upeine teräväkärkisine huippuineen. Lasku Rautulammelle on pitkä ja kivikkoinen pariura. Lasku on aluksi loiva, mutta jyrkkenee ja vaikeutuu loppua kohti. Kiviä on runsaasti polulla ja ne ovat isoja. Vauhti voi päästä kasvamaan tässä mäessä reilusti. Huomioi oma taitotasosi ja määritä vauhti sen mukaan. 

Reitti jatkuu Luulammelle tuvalta katsottuna puron ylityksen jälkeen lammen oikeaa reunaa. Rannan tuntumassa kiemurtelee useampi polku-ura. Valitse vahvin polku, se on yleensä helpoin ja paras. Tämä pitkä singletrack-osuus on yksi Saariselän alueen hienoimmista poluista! Se kulkee osin hiekkapohjaisena ja nousee aluksi loivasti, mutta vajaan kolmen kilometrin matkan jälkeen Rautulammen tuvalta polku kääntyy loivaan laskuun. Ah, mikä ihana flow-paratiisi polku onkaan!

Vauhdin hurmassa kannattaa kuitenkin muistaa tunturikoivikossa vaanivat polulle kaartuvat oksat ja juuret! Tunturikoivikon oksat ja lehdet voivat myös aamukasteella tai vielä pitkään viimeisimmän sateen jälkeen kastella kulkijan läpimäräksi. Tarkkaavaisuudella vältyt teknisiltä murheilta ja säilyt hieman kuivempana. Kannattaa myös huomioida, että täällä tunturien välissä ei ole kuuluvuutta puhelimessa lukuun ottamatta lyhyttä osuutta Rautulammen ja Luulammen puolivälin paikkeilla.

Reitin taittuessa hiukan alamäkeen, polku muuttuu kivikkoisemmaksi ja hieman teknisemmäksi. Tälle välille osuu muutamia kosteampia kohtia. Niitä ei kannata lähteä kiertelemään, jotta maasto ei kuluisi. Singletrack-osuuden loppupuolella eteen tulee isompi puro, tai joidenkin mielestä jopa joki, nimeltään Rautuvanganoja. Normaalilla veden korkeudella tästä pääsee yli kuivin jaloin pyörää taluttamalla isoja kiviä hyödyntäen. Kokenut kuski saattaa jopa pystyä ajamaan tästä kuivin jaloin.

Puron/joen ylityksen jälkeen polku muuttuu helpommaksi ajaa ja poroaidalle saavuttaessa käännytään aitaa seuraten vasemmalle alamäkeen. Alempana on portti, josta pääsee aidan toiselle puolelle kohti Luulampea ja Luulammen päivätupaa.

Kulkemalla läpi poroaidan kohti Luulampea, pääsee kulkemaan Luulammen kautta takaisin Kiilopäälle teknisesti helpompaa, mutta paikoin todella jyrkkää sorastettua reittiä pitkin. Luulammen päivätupa sijaitsee parin sadan metrin päässä poroaidalta.

Teknisempi ja haastavampi paluureitti Kiilopäälle (n. 6 km) myötäilee talvireitin linjaa. Silloin ei mennä poroaidan toiselle puolelle, vaan jatketaan vasemmalle poispäin poroaidalta. Polku haarautuu lähes heti kahtia ja näistä haaroista valitaan oikeanpuolimmainen. Polku on aluksi helpompaa hiekkapohjaista uraa, joka alkaa vähitellen nousta tunturiin. Nousu on kivikkoinen ja paikoin tiheää korkeuskäyrän nousua. Matkalla on muutamia kosteampia kohtia ja pieniä purojen ylityksiä. Tämä osuus on merkitty mustilla tolpilla.

Ylhäältä avautuu näkymät oikealle Saariselälle, aina Kaunispäälle asti ja taakse UKK-puistoon. Lasku on, etenkin loppuosasta, normaali keleilläkin paikoin kostea ja kivikkoinen. Pyri aina ajamaan merkittyä linjaa, jotta polku ei leventyisi ja maasto kuluisi. Laskun lopussa maasto tasoittuu ja yhtyy Luulammen sorastettuun kesäreittiin, joka tulee Kiilopään pihaan UKK- puiston lähtöportille.

Teknisesti helpompi paluureitti Kiilopäälle (n. 4,5 km) kulkee Luulammen päivätuvan pihan kautta. Sesonkiaikana tuvalla toimii Erämaakahvila. Tämä on hieno ja monipuolinen taukopaikka, jonka läheisyydessä on muinainen asuinpaikka, lähde, sekä ulkotulipaikka ja upouusi tulistelukota. Luulammelta Kiilopäälle menevä kesäreitti on sorastettu. Reitti on pääosin teknisesti helpohko, mutta nousu on heti alusssa lähes seinäjyrkkä. Tämän jälkeen nousu loivenee hieman ja ajettavuus helpottuu. Ylhäältä aukeaa huikeat näkymät oikealle Saariselälle Kaunispään suuntaan, vasemmalle Kiilopään kylkeen ja taakse UKK-puistoon.

Viimeinen lasku Kiilopään tunturikeskukselle on vauhdikas ja teknisesti helppo. Heti laskun alussa kuljetaan uudestaan poroaidan läpi. Muista sulkea kaikki poroaitojen portit aina perässäsi! Tällä reitillä on muita kulkijoita paljon, etenkin sesonkiaikoina. Huomioi tämä ja pidä kaikki kohtaamistilanteet turvallisina!