{"id":52720,"date":"2024-01-25T09:44:28","date_gmt":"2024-01-25T07:44:28","guid":{"rendered":"https:\/\/staging.laplandnorth.fi\/?p=52720"},"modified":"2024-01-25T09:45:40","modified_gmt":"2024-01-25T07:45:40","slug":"hiihtovaellus-kaldoaivin-eramaassa-hiljaisuus-ja-kauneus-seurana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/staging.laplandnorth.fi\/fi\/2024\/01\/25\/hiihtovaellus-kaldoaivin-eramaassa-hiljaisuus-ja-kauneus-seurana\/","title":{"rendered":"Hiihtovaellus Kaldoaivin er\u00e4maassa, hiljaisuus ja kauneus seurana"},"content":{"rendered":"
\n

Kaldoaivin er\u00e4maa, Suomen pohjoisin ja suurin er\u00e4maa-alue, tarjoaa kulkijalleen unohtumattomia hetki\u00e4 ja upeita luontokokemuksia. Er\u00e4maa koostuu suurista puuttomista suo- ja j\u00e4rvialueista, tuntureista ja jokilaaksoista. Kaldoaivi on kalastajien ja vaeltajien ymp\u00e4rivuotisessa suosiossa, ja paikalliset harjoittavat alueella poronhoitoa, kalastusta sek\u00e4 mets\u00e4styst\u00e4. Kaikessa kauneudessaan suuri asumaton alue voi kuitenkin olla vaarallinenkin kohde, jos omat er\u00e4taidot eiv\u00e4t viel\u00e4 riit\u00e4 vaelluskohteen haasteisiin. S\u00e4\u00e4olosuhteet voivat muuttua nopeasti ja merkitsem\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 mailla tarvitaan suunnistustaitoja. Pidemmille er\u00e4maavaelluksille tulisikin l\u00e4hte\u00e4 vasta, kun osaamista on karttunut er\u00e4taitokurssien ja lyhyempien retkien kautta. <\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4<\/h2>\n<\/div>\n\n\n
\"\"
Kelkanj\u00e4lke\u00e4 pitkin on hyv\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4 ahkion kanssa. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Viime kev\u00e4ttalven hiihtovaellukseni maalis-huhtikuun vaihteessa, alkoi pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 sairastelun vuoksi. Heti kun olo antoi my\u00f6ten, pakkasin Make- ahkioni ja suuntasin er\u00e4maan lumoon sukset suhisten. Vaellukseni alkoi Nuorgamista Pulmankij\u00e4rventien varrelta. S\u00e4\u00e4 oli aurinkoinen, mutta tuulenvire koveni mit\u00e4 kauemmas tiest\u00e4 p\u00e4\u00e4sin. Alkumatka oli helppo, seurailin tuttua moottorikelkan j\u00e4lke\u00e4 kohti G\u00e1ldda\u0161jokilaaksoa. \u00c4skett\u00e4inen sairastelu n\u00e4kyi l\u00e4hinn\u00e4 hitautena, se ei kuitenkaan haitannut. N\u00e4lk\u00e4kin kurni, en ollut l\u00e4htiess\u00e4 sy\u00f6nyt lounasta. Ev\u00e4spatukat siirsiv\u00e4t n\u00e4lk\u00e4\u00e4 leiriytymist\u00e4 kohti.<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

P\u00e4\u00e4stess\u00e4ni \u00c1vva\u010dohka- tunturin suojiin, pidin p\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4isen tauon. Joululta j\u00e4\u00e4neet piparit ja muu j\u00e4m\u00e4keksilaatikon sis\u00e4lt\u00f6 toimivat hyvin\u00e4 energianl\u00e4htein\u00e4. Tauon j\u00e4lkeen laskeuduin jokilaaksoon ja nousin j\u00e4lleen yl\u00f6s samaa kelkanj\u00e4lke\u00e4 seuraillen. P\u00e4iv\u00e4n h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 saavuin leiripaikalleni j\u00e4rven rantaan, p\u00e4iv\u00e4n aherrus tuntui kropassa. Olo oli j\u00e4nnittynyt, kesti hetken ennen kuin l\u00f6ysin mieluisan paikan teltalleni. Sain teltan kohtalaisen hyvin pystyyn, vaikka valitsemani kohta olikin turhan v\u00e4h\u00e4luminen. Y\u00f6ksi ei oltu luvattu kovia tuulia, ja rannan puusto ja viereiset rinteet antaisivat sen verran suojaa y\u00f6ksi, ett\u00e4 teltta pysyisi pystyss\u00e4 jos tuuli yltyisikin.<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Kev\u00e4ttalvella valoa riitt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4lle. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

P\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 kokkaillessa havaitsin bensakeittimeni oikuttelevan.\u00a0 Kaivoin varakeittimen\u00e4 toimivan trangian esiin. Onneksi olin ottanut sen mukaani ja t\u00e4ytt\u00e4nyt turvapullon sinolilla!\u00a0Vesien keitt\u00e4misess\u00e4 lumesta menee sinolilla tietenkin kauemmin kuin bensakeittimell\u00e4, muuten l\u00e4mp\u00f6\u00e4 telttaan tuova trangia on oiva keitin talveen.<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

P\u00e4iv\u00e4lliseksi nautin pakastepyttipannua. Talvivaelluksilla parasta on se, ett\u00e4 ev\u00e4iden kanssa voi heitt\u00e4yty\u00e4 varsin villiksi ja napata mukaan vaikka j\u00e4tskituutin – mik\u00e4\u00e4n ei mene pilalle, kun l\u00e4mp\u00f6tila pysyy miinuksen puolella.<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Lis\u00e4\u00e4 harmia toi punaista vilkuttava h\u00e4t\u00e4l\u00e4hetin. Ongelma ratkesi patterit vaihtamalla.<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Ahkio y\u00f6asennossaan ja laskeva aurinko. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Toinen p\u00e4iv\u00e4<\/h2>\n<\/div>\n\n
\n

Toisen p\u00e4iv\u00e4n aamuna her\u00e4sin tokkuraisena. Y\u00f6 oli ollut levoton, milloin ahma oli nuuskinut telttaa unessani tai olin muuten vain k\u00e4\u00e4nnellyt kylke\u00e4. Aamutoimiini kuului l\u00e4mpim\u00e4sti pukeutuminen untuvaan, p\u00e4iv\u00e4n vesien sulattelu (aamun vedet olin sulatellut illan aikana), aamiaisen sy\u00f6minen ja varusteiden pakkaaminen ahkioon. Olin askarrellut teltalleni telttapussin, johon se sujahti helposti kaaret sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Untuvavaatteet riisuttuani olin valmis l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Riekot naureskelivat vastarannalla suunnatessani kohti er\u00e4maan syd\u00e4nt\u00e4. Aamup\u00e4iv\u00e4 oli kaunis, iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 kohti taivas meni pilveen ja sain hiihdell\u00e4 huonossa n\u00e4kyvyydess\u00e4. Reittini kulki nyppyl\u00e4isen alueen halki G\u00e1ldd\u00e1\u0161jokilaaksoon, lounastin ruokatermariin tekeytym\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ni aterian, laskin hurjan m\u00e4en alas kaataen ahkion ja tuskastelin huonoa n\u00e4kyvyytt\u00e4. P\u00e4\u00e4stess\u00e4ni \u00c1ldoleak\u0161alle n\u00e4kyvyys oli muuttunut viel\u00e4 huonommaksi – suurten tunturien rinteit\u00e4 ei erottanut, suunnistin gps:n avulla y\u00f6paikalleni. H\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 harmaudessa suunnan oikeana pit\u00e4minen oli hankalaa, v\u00e4symys painoi, eik\u00e4 y\u00f6paikkani tuntunut l\u00e4hestyv\u00e4n.<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Lounasta ruokatermoksesta. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Tahdoin telttani yhden \u00c1ldoleak\u0161an harjujen taakse. Y\u00f6ksi oli luvattu kovempaa tuulta ja pieni harju toimisi hyv\u00e4n\u00e4 suojana. Pystytin teltan vankasti hankeen tuulen suuntaisesti ja k\u00f6mmin telttaan levitt\u00e4m\u00e4\u00e4n eristepatjan ja y\u00f6pymisvarusteet sen uumeniin. Kaivoin suurempaan absidiin seisoskelukuopan ja tein itselleni pienen keitti\u00f6n. P\u00e4iv\u00e4lliseksi tarjoiltiin mikropizzaa (luksusta, eik\u00f6!).<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Teltta lumituiverruksen j\u00e4lkeen. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Illalla tuuli koveni ja ravisutteli telttaa maltillisesti. Hiljalleen tuuli leppyi ja sain her\u00e4t\u00e4 peilityyneen aamuun. Mit\u00e4\u00e4n en kuitenkaan ymp\u00e4rill\u00e4ni n\u00e4hnyt – kaikkialla oli tasaisen harmaata.\u00a0<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Kolmas p\u00e4iv\u00e4<\/h2>\n<\/div>\n\n
\n

Aamutoimet tehty\u00e4ni lis\u00e4sin vauhtia teltan purkuun – l\u00e4heisen tunturin rinnett\u00e4 oli tullut n\u00e4kyviin! GPS oli apunani suunnistuksessa, mutta olisi kuitenkin helpompaa edet\u00e4, kun n\u00e4kisi maisemiakin.\u00a0<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Lopulta hiihdin G\u00e1lddoainurkin kautta Adolfin kammille t\u00e4ydess\u00e4 harmaudessa. Pilvien takaa n\u00e4kyi vaalea pallo, aurinko, jota k\u00e4ytin suunnan pidossa apuna. Sankka sumu aiheutti harhan\u00e4kyj\u00e4, lumikasa n\u00e4ytti suurelta tunturilta jota en tunnistanut ja hetkeksi jo h\u00e4mmennyin ja luulin hiiht\u00e4neeni v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. Maaston muotoja ei erottanut ja laskin muutaman yll\u00e4tysm\u00e4en alas kauhuissani – en n\u00e4hnyt ollenkaan kuinka pitk\u00e4 m\u00e4ki oli! <\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Adolfin kammille laskeuduin samaa reitti\u00e4 kuin mit\u00e4 kes\u00e4isin suositaan. Kammi itsess\u00e4\u00e4n oli l\u00e4hes t\u00e4ysin lumen alla, enk\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt energiaa sen esiin kaivamiseen. Teltan pystytetty\u00e4ni kokkailin tortillat p\u00e4iv\u00e4lliseksi, lounaan olin sy\u00f6nyt j\u00e4lleen termarista poronhoitajien k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 Duottar- G\u00e1lddoj\u00e1vrilla pys\u00e4htyess\u00e4ni. Koin pient\u00e4 ruokahaluttomuutta, joka n\u00e4kyi aamuisin energiavajeesta johtuvana huonovointisuutena. Vaelluksilla on pakkokin herkutella, jotta kehon energiatasapaino pysyisi edes jotenkin kohdillaan.<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Kammi oli visusti lumen alla, joten y\u00f6vyin teltassa kammin vieress\u00e4. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Adolfin kammin vieress\u00e4 on yksi Kaldoaivin er\u00e4maan kauneimmista kohteista – Yl\u00e4pulmankijoen putous, joka valitettavasti oli nyt t\u00e4ysin lumen peitt\u00e4m\u00e4. P\u00e4iv\u00e4 oli ollut lyhyt joten minulle j\u00e4i paljon aikaa huoltaa pieni\u00e4 rakkoja kantap\u00e4ist\u00e4ni ja lueskella mielenkiintoista kirjaa. Iltarutiineihini kuului vaihtaa p\u00e4iv\u00e4n aikana hionneet vaatteet y\u00f6vaatteisiin joita pidin vain leiriss\u00e4. Kuivattelin kostuneet varusteet trangian tuottamassa l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 samalla kun keittelin juomavesi\u00e4 lumesta.<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Talvella joet ja putouksetkin ovat monesti paksun lumikerroksen alla. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Y\u00f6t pysyin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 kuivan aluskerraston, eristepatjan ja kahden makuupussin turvin. Olin ottanut mukaani my\u00f6s Fjellduken, norjalaisen tunturiviitan jonka saa ujutettua makuupussien ymp\u00e4rille extrapussiksi tarvittaessa.<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Nelj\u00e4s p\u00e4iv\u00e4<\/h2>\n<\/div>\n\n
\n

Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n urakka olisi vaellukseni pisin. Aamulla ilahduin avatessani teltan ja n\u00e4hdess\u00e4ni kirkkaan auringonpaisteen ja sinist\u00e4 taivasta. Hiihdin joen yli Junkers ju 52 lentokoneen hylylle. Lentokone sai osuman Neuvostoliittolaisesta ohjuksesta vuonna 1944 ja putosi Kaldoaivin er\u00e4maahan. Miehist\u00f6 selvisi pudotuksesta ihmeen kaupalla, silti kammilla huhutaan kummittelevan itse Lent\u00e4j\u00e4-Adolfin.\u00a0Vierailuni hylsylle oli lyhyt, sill\u00e4 hylyst\u00e4 oli vain hieman pelti\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4 hangen alta.\u00a0<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
T\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 en Junkersin hylyst\u00e4 n\u00e4hnyt. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Hiihtoni Adolfin kammilta Tsaaraj\u00e4rvelle tuntui kest\u00e4v\u00e4n ikuisuuden. Maasto oli haastavampi mit\u00e4 olin olettanut, lounastauon j\u00e4lkeen l\u00e4hdin seuraamaan tuoreita poron raadolla k\u00e4yneit\u00e4 moottorikelkan j\u00e4lki\u00e4 helpottaakseni hiiht\u00e4mist\u00e4ni. Ahkio kaatuili ja hiostava aurinko toi haastetta matkaan.\u00a0<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Maisemat olivat Kaldoaivin er\u00e4maan mukaiset – suuria puuttomia alueita, tuntureita siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Nautin kirkkaasta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja mahdollisuudesta n\u00e4hd\u00e4 ymp\u00e4rilleni. En kuitenkaan voinut hidastella, y\u00f6ksi oli luvattu yksi talven pahimmista myr\u00e4k\u00f6ist\u00e4 ja oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 autiotuvan suojaan.<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Tsaaraj\u00e4rven autiotupa kaikessa kodikkuudessaan. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Saavutin autiotuvan hyviss\u00e4 ajoin ennen myrsky\u00e4. Illalla ei ollut pient\u00e4k\u00e4\u00e4n merkki\u00e4 tuulen kovenemisesta. Y\u00f6ll\u00e4 kuitenkin her\u00e4sin ulkona pauhaavaan tuuleen, olin todella tyytyv\u00e4inen ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin autiotuvan suojaan! Aamuy\u00f6st\u00e4 k\u00e4vin kurkkaamassa oliko ahkioni viel\u00e4 paikallaan, katseeni kohtasi suuren pulmusen kanssa joka istua n\u00f6k\u00f6tti hangella myrskyst\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Hetki j\u00e4i mieleen.<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Viides p\u00e4iv\u00e4<\/h2>\n<\/div>\n\n
\n

Pahin tuuli oli laantunut y\u00f6n aikana. Sain ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 autiotuvan oven auki ja kaivaa itseni ulos tuvasta. Illalla piha oli ollut tasainen moottorikelkan j\u00e4ljist\u00e4, y\u00f6n aikana suuret puolentoista metrin korkuiset aallot olivat peitt\u00e4neet j\u00e4ljet. <\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Odottelin l\u00e4ht\u00f6\u00e4 lounaaseen saakka. Tuuli p\u00f6llytti irtolunta eik\u00e4 minulla ollut kiire minnek\u00e4\u00e4n kun matka jatkuisi yhdeks\u00e4n kilometri\u00e4 merkitty\u00e4 moottorikelkkareitti\u00e4 pitkin Tsuomasj\u00e4rven autiotuvalle.\u00a0<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Kantap\u00e4\u00e4ni olivat hiertyneet pahasti verille edelt\u00e4v\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n hiihdoista. Villasukkani koristeellinen kantap\u00e4\u00e4 ja uudet monot eiv\u00e4t olleet hyv\u00e4 yhdistelm\u00e4. Kattava ensiapulaukkuni ja s\u00e4hk\u00f6teippi riittiv\u00e4t paikkaamaan jalkani.<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 siivosin j\u00e4lkeni tuvalta, tein kiehiset seuraavalle ja toin puita sek\u00e4 j\u00e4tin lapion m\u00f6kin ovea vasten, jos seuraava tulija tarvitsisi sit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen sis\u00e4lle. Tupaetikettiin kuuluu j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ne parempaan kuntoon kuin mit\u00e4 tupa oli tullessasi.<\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Moottorikelkkareitti merkkeineen toi mukavaa taukoa suunnistamisesta. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Tsaaraj\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle oli tuullut y\u00f6n aikana vaikeasti ylitett\u00e4vi\u00e4 aaltoja. Matka Tsuomasvaaran autiotuvalle oli sopivan pitk\u00e4, olin jo v\u00e4synyt vaelluksesta joten lyhyempi p\u00e4iv\u00e4 oli oikein tervetullut. P\u00f6lly\u00e4v\u00e4n lumen vuoksi hiihdin kelkkalasit kasvoilla ja iloitsin kun ei tarvinnut suunnistaa reittimerkint\u00f6jen ansiosta. Seuraavaa y\u00f6paikkaa l\u00e4hestyess\u00e4ni n\u00e4in vaellukseni ensimm\u00e4iset ihmiset. Poronhoitajat ajelivat tunturin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kooten poroja. Oli mielenkiintoista seurata heid\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n samalla hiihdellen j\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 kohti autiotupaa.<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Tsuomasvaaran autiotuvalla harmistuin sotkuisesta pihasta ja olutt\u00f6lkkien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Edelt\u00e4v\u00e4 oli kuitenkin j\u00e4tt\u00e4nyt hyv\u00e4t tulentekotarpeet kamiinan viereen ja sain l\u00e4mmitetty\u00e4 tuvan nopeasti. <\/p>\n<\/div>\n\n\n

\"\"
Tsuomasvaaran autiotuvalla harmistuin sinne j\u00e4tetyist\u00e4 olutt\u00f6lkeist\u00e4 ja sotkusta. Tupaetikettiin kuuluu kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tupa aina siistimm\u00e4ksi seuraavaa k\u00e4vij\u00e4\u00e4 varten. \u00a9 Anne-Marie Holm<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n

Viimeinen ilta kului sy\u00f6dess\u00e4 ja lukiessa. Odotin innolla kotiin l\u00e4ht\u00f6\u00e4, kuusi yksin\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 er\u00e4maassa, vaikeat olosuhteet ja kipe\u00e4t kantap\u00e4\u00e4t olivat vieneet mehut. Kaikista haasteista huolimatta vaellus on yksi ikimuistoisimmista mink\u00e4 olen tehnyt.<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kotiin!<\/h2>\n<\/div>\n\n
\n

Parkkipaikalla yst\u00e4v\u00e4\u00e4 odotellessani, huomasin ahkion aisan pidikkeen olevan muutamasta millist\u00e4 kiinni, ettei se olisi repeytynyt irti. Onneksi edes joku asia vaelluksessani jaksoi odottaa loppuun saakka ennen ongelmien aiheuttamista!<\/p>\n<\/div>\n\n

\n

Vinkkej\u00e4 talvivaellukselle aikovalle<\/h2>\n<\/div>\n\n
\n

Pid\u00e4n oman yritykseni (Northern Trails) kautta er\u00e4taitokursseja erityisesti talviolosuhteisiin<\/a>, ja toimin my\u00f6s toiselle yritykselle (70North) oppaana Kaldoaivin er\u00e4maassa. Vuosien mittaan opastuksissa ja omilla vaelluksillani olen huomannut seuraavat vinkit oleellisen t\u00e4rkeiksi:<\/p>\n<\/div>\n\n

\n